(Naiset panevat naamiot kasvoilleen.)
(Kuningas, Longaville, Dumaine, Biron ja seuralaisia tulee.)
KUNINGAS. Kaunis prinsessa, tervetullut Navarran hoviin!
PRINSESSA. Kauniin annan teille takaisin, ja tervetuliaisia en ole vielä saanut. Tämän hovin katto on liian korkea ollakseen teidän, ja tervetuliaiset aukealla kedolla liian alhaiset minulle.
KUNINGAS.
Hoviini olkaa tervetullut, neiti!
PRINSESSA.
No, ollaan sitten; viekää minut sinne.
KUNINGAS.
Anteeksi, arvon neiti! Valan tein.
PRINSESSA.
Avuksi, armon neitsyt! Hän sen rikkoo.
KUNINGAS.
En, ehdoin tahdoin, vaikka mailman saisin.
PRINSESSA.
Juur' ehdoin tahdoin.
KUNINGAS.
Tietämätön neiti
On valastani.
PRINSESSA.
Josp' ois herra samoin,
Niin tietämättömyydessään ois viisas;
Nyt viisaudessaan tietämätön on.
Pois isännyyden vannoitte, ma kuulin;
On kuolinsynti pitää moinen vala,
Ja synti sit' on rikkoa.
Mut anteeks, olen liian äkkituima:
Mun opettaa ei sovi opettajaa.
Suvaitkaa tästä nähdä asiani
Ja kiireest' antaa mulle vastaus.
(Antaa hänelle paperin.)
KUNINGAS.
Sen tehdä koitan mitä kiireimpään.
PRINSESSA.
Sen pikemmin ma pääsen lähtemään;
Rikotte valanne, jos tänne jään.
BIRON.
Tanssinko teidän kanssa Brabantissa?
ROSALIINA.
Tanssinko teidän kanssa Brabantissa?
BIRON.
Sen teitte.
ROSALIINA.
Tarpeetonta sitä silloin
On kysyä.
BIRON.
Noin raisu älkää olko.
ROSALIINA.
Syy teidän: kyselynne kannustaa.
BIRON.
Älynne noin jos laukkaa, pian uupuu.
ROSALIINA.
Ei, kunnes ratsastaja suohon suupuu.
BIRON.
Mik' aika nyt on päivää?
ROSALIINA.
Se, jolloin narrit räivää.
BIRON.
Eläköön posken verho!
ROSALIINA.
Ja alla poski terho!
BIRON.
Mont' ylkää saapukaan!
ROSALIINA.
Mut teidänlaist' ei vaan!
BIRON.
Siis minä mennä saan.
KUNINGAS.
Prinsessa, satatuhat kruunua
Isänne tässä väittää maksetuksi;
Mut se vain puolet siitä summast' on,
Jonk' isältäni sotalainaks sai hän.
Mut oletetaan, että hän tai me
On summan saanut, jota emme ole,
Niin viel' on satatuhat kruunua,
Jost' osa Guiennest' on vakuutena,
Vaikk' ei sen summan arvoinen se lie.
Isänne, kuningas, jos tahtoo siis
Sen osan maksaa, mik' on maksamatta,
Niin luovutamme hälle Guiennen
Ja majesteetin ystäviksi jäämme.
Mut tätä hän ei näytä tarkoittavan.
Hän tässä satatuhat kruunua
Takaisin vaatii, vaan ei puhu siitä,
Ett' tämän summan suorittamisella
Palauttais oikeutensa Guienneen,
Jost' ennemmin me päästä tahtoisimme
Ja ottaa satatuhat kruunua
Kuin pitää perin köyhtyneen Guiennen.
Jos isänne ei pyyteet, jalo neiti,
Sotisi järjen tunnustusta vastaan,
Niin somuutenne vastoin järkeäkin
Sais tunnustuksen sydämmeltäni
Ja tyytyväisnä palaisitte Ranskaan.
PRINSESSA.
Isääni, kuningasta, loukkaatte
Ja loukkaatte myös omaa mainettanne,
Kun näytte kieltävän sen saaneenne,
Jok' alttiisti on teille suoritettu.
KUNINGAS.
Sen vannon, siit' en koskaan ole kuullut.
Todistus tuokaa; takaisin sen maksan
Tai luovun Guiennestä.
PRINSESSA.
Sana pitää.
Boyet, sen summan kuitit näyttäkää,
Jotk' antanut on Kaarlen, hänen isäns',
Erikois-uskotut.
KUNINGAS.
Ne tahdon nähdä.
BOYET.
Anteeksi, paketti ei ole tullut,
Joss' oli nää ja muutkin todistukset;
Mut saatte kaikki nähdä huomenna.
KUNINGAS.
Ma siihen tyydyn. Kun ne nähdä saan,
Niin kaikkiin kohtuvaatimuksiin myönnyn.
Nyt moiset saakaa tervetuliaiset
Kuin arvo, loukkaamatta arvoa,
Voi teidän-vertaiselle tarjota.
Oveni teilt' on suljettu, mut, neiti,
Tääll' ulkona niin teitä kohdellaan,
Kuin sydämmessäni te asuisitte,
Vaikk' en voi teitä kotiin majoittaa.
Hyvyydess' anteeks suokaa. Hyvästi!
Taas huomenna me käymme terveisillä.
PRINSESSA.
Ilo ja rauha olkoon osananne!
KUNINGAS.
Ja teille osaks omat toivomanne!
(Kuningas seurueineen menee.)
BIRON.
Neiti, mielin suosittaa teitä omalle sydämmelleni.
ROSALIINA.
Olkaa hyvä, ilmoittakaa suosioni; hupaista olisi nähdä tuota.
BIRON.
Oi, jos sen voihkinan te kuulisitte!
ROSALIINA.
Onko se hupsu tautinen?
BIRON.
On, sydäntautinen.
ROSALIINA.
Siis suonta iskekää!
BIRON.
Mut auttaisiko tää?
ROSALIINA.
Siit' apua, jos mistä.
BIRON.
No, silmilläs siis pistä!
ROSALIINA.
Ei, puukko vain vie vaivas.
BIRON.
Elosi kaitkoon taivas!
ROSALIINA.
Sun vieköön elämästä!
BIRON.
Ei kestä kiittää tästä.
(Vetäytyy syrjään)
DUMAINE.
Kysyä minun suokaa: tuo nainen kuka on?
BOYET.
Nimeltä Rosaliina ja suvult' Alençon.
DUMAINE.
Ihana nainen! Hyvästi, monsieur!
(Menee.)
LONGAVILLE.
Kysyä suvaitkaa mun: tuo valkeassa kuka?
BOYET.
Jos valkialla tarkastellaan, on se nainen muka.
LONGAVILLE.
Mut mikä pimeässä? Nimensä, pyydän vaan.
BOYET.
Häll' yksi vain on, sitä ette pyytää kehtaakaan.
LONGAVILLE.
Mut kenen hän on tytär?
BOYET.
Emonsa, niin ma luulen.
LONGAVILLE.
Haa, tyhjää parran pärinääkö kuulen?
BOYET.
Suututte suotta ihan:
Isä on Faulconbridge.
LONGAVILLE.
Pois unohdin jo vihan.
Soma tyttö tosiaan.
BOYET.
Niin sattuu toisinaan.
(Longaville menee.)
BIRON.
LONGAVILLE.
Pois unohdin jo vihan.
Soma tyttö tosiaan.
BOYET.
Niin sattuu toisinaan.
(Longaville menee.)
BIRON.
Ken on tuo hunnukas?
BOYET.
Katariina mukamas.
BIRON.
Pois luvattu vai vapaa?
BOYET.
No, aina miten tapaa.
BIRON.
Hyvästi; tervetultuanne meille!
BOYET.
Hyvästit mulle, tervetulot teille.
(Biron poistuu, naiset paljastavat kasvonsa.)
MARIA.
Tuo, tuossa on Biron, sen tuntee sutkistaan:
Joka sana sutka on.
BOYET.
Ja joka sutka sana vaan.
PRINSESSA.
On oikein teidän pitää kiinni hänen sanoistaan.
BOYET.
Juur' olin kiinni käydäkin, kun hänet jo laivaan saan.
MARIA.
Kaks hurjaa uuhta!
BOYET.
Miks ei ruuhta, irvihammas?
Minäkö uuhi? Syöttömaaks siis huules anna, lammas.
MARIA.
Te uuhi, minä laidunmaako? Joko päättyy pila?
BOYET.
Kun laitumeksi sinut saan.
(Tahtoo suudella häntä.)
MARIA.
Ei, armas uukkoseni,
Ei yhteismaata huuleni, vaikk' auki onkin hila.
BOYET.
Kenelle auki?
MARIA.
Minulle ja minun onnelleni.
PRINSESSA.
Ain' älyt härnää, mutta tämä pitkälle jo meni.
Jos noita älyn nuolianne teill' on mieli käyttää,
Navarran kirjatoukille nyt sopis niitä näyttää.
BOYET.
Jos tarkkuuteni, joka harvoin pettänee,
Sydämmen ymmäkieltä, joka silmiss' ilmenee,
Voi tulkita, niin varmaan on Navarra saastuuntunut.
PRINSESSA.
Kuin?
BOYET.
Taikka, niinkuin lempisiipat sanois: rakastunut.
PRINSESSA.
Ja mikä perusteenne?
BOYET.
Oo, miehen koko sävy se silmäin karsinaan
Pois vetäytyy ja sieltä kurkkaa, haastain halujaan.
Sydän, kuin hohtokivi, jossa teidän kuva väilyy,
Se ylpeänä leimastansa silmässä nyt päilyy.
Suu nurpeissaan, kun haastaa vain saa, mut ei nähdä voi,
Se supatellen astuu ja silmään kompuroi.
Näin siihen kaikki aistit ne kilvan kiiruhtavat,
Ett' ihanimmist' ihanimman nähdäksensä saavat.
Kaikk' aistit silmäss' asuvat kuin helmet kristallissa
Ja ruhtinasten vain ne ovat ostettavissa.
Niin lasilippahassa ne näyttää arvojaan
Ja vilkuttavat ohimennen teitä ostamaan.
Ja kasvojen on reunuskin niin täynnä muistutusta,
Ett' ilmeisesti todistavat silmän hurmausta.
Guiennen teille hankin, Navarran valtikan,
Mun tähteni jos hälle suotte pienen suudelman.
PRINSESSA.
Pois telttaan tulkaa, naiset; Boyet on tuolla päällä.
BOYET.
Kun sen tuon ilmi, mitä oma silmä näkee täällä!
Ma hänen silmäns' aioin vain suuksi muodostella,