Minä kysyin kummastellen, mistä emännällä oli Kanteletar hänelle antaa.
Niin, se oli näet sillä lailla, että se maisteri oli lähtiessään unohtanut sen kamariin, ja emäntä oli sen sitten korjannut talteensa.
Ja hän antoi sen teille?
Kutsui minut muutamana pyhäiltana aittaansa, kun isäntä ja muu väki olivat kylässä, ja pisti sen sieltä käteeni.»Tuoss' on sinulle muuan kirja, josta minä en tiedä, mikä se onliekö siinä lukuja vai loruja, mutta tottapahan sinä hyvä lukija sen perille pääset»
Minä kätkin kirjan poveeni ja juoksin suoraa päätä mummon luo saunaan. Mummo siellä saunan kynnyksellä koetti kaksien lasiensa kanssa virsikirjaansa lukea, mutta minä sanoin, että hän katselisi ja sanoisi minulle, milloinka isäntä tulee kotiin, ettei se tulisi ottamaan pois tätä kirjaa, jonka emäntä antoi.»Mikä kirja se on?» kysyi mummo.»Mikähän lie», sanoin minä ja rupesin sitä lukemaan Minä ensin luin hiljaa, mutta kun se oli minusta niin somaa, niin kiihdyin jo kohta ääneenkin lukemaan.»Kuule, poika, sanooko sitä tuota siinä sinun kirjassasi?» kysyi yht'äkkiä mummo, joka oli minun lukuani kuunnellut. »Sanoohan tässäeikös se ole somaa, mummo?» sanoin minä ja olin ihan ihastuksissani.»Lueppas uudelleen se, minkä äsken luit», sanoi mummo hyvin ankaralla äänellä, »mutta elä huuda niin, että kuuluu ympäri maailmaa.»Minä aloin lukea mummolle sitä runoa, joka on tuolla kahdennella sadannella ja kolmannella kolmatta sivulla lehden oikealla yläpuolella minä muistan sen vieläkin: